Punakaalipata

Launtaiset couscousit ja sunnuntaiset ohrat katosivat tänään punakaalipadan uumeniin. En ole koskaan ollut kaaliruokien fani, mutta edullinen kotimainen kaali vei voiton ennakkoluuloista: pitäisi vain keksiä kaaliruoka, josta pidän! Lähestyin haastetta alkuunsa padan muodossa.

Sisko Makkaran punakaalipataan tarvitaan:
- noin 800 grammaa punakaalia
- noin 400 grammaa possun palapaistia
- kaksi isoa sipulia
- noin pari annosta keitettyä couscousia, ohraa, riisiä, tattaria - mitä tahansa sattuu saatavilla näppärästi olemaan ja mikä sattuu makuun sopimaan
- hunajaa
- mausteet: soija, mauste- ja cayannepippuri, hunaja, paistamiseen ehdottomasti voi.


Aluksi kuullotellaan punakaalit pehmeäksi kannen alla, jonka jälkeen kaalit heitetään lämmitettyyn vuokaan. Sitten aletaan kuullotella lihaa ja sipulia hieman isommalla lämmöllä, jotta lihaan saadaan maukas paistopinta. Maustetaan liha soijalla ja pippureilla tässä. Lihat ja jämäcouscousit ja -ohrat, tai mitä olivatkaan, heitetään kaalien kanssa vuokaan ja sekoitellaan. Paistoastiaan viskataan tässä kohdin muutama desi vettä ja näin saadaan maukas kasvis-lihaliemi padalle. Lisäsi tässä vaiheessa pataan hieman hunajaa makua pehmentämään. Annetaan muhia uunissa noin 150 asteessa välillä sekoitellen suunnilleen tunti. Viimeiseksi vartiksi lorautin mukaan vielä hiukan kermaa makua pehmentämään.

No food gets thrown away!

Päätin tällä viikolla aloittaa "No food gets thrown away"-hankkeen, koska hyvää ruokaa heitetään maailmassa aivan liikaa menemään. Olen toki aiemminkin yrittänyt olla mahdollisimman taloudellinen ja ekologinen, mutta silti aina silloin tällöin tulee nokare sitä ja kimpale tätä heitettyä roskiin, koska ne ovat majailleet jääkaapissa liian pitkään. Tämä viikko on askel uuteen ja taloutemme ei enää heitä ruokaa menemään.

Jääkaapissa väijyivät minua perjantainen pasta ja soijamurukastikkeen loppu sekä eilinen intialainen kermakastike. Hetken pähkäiltyäni päätin, että tästähän tulee sovellettu lasagne - aineksethan ovat suunnilleen samat, vaikka hiukan eri muodossa. Jämälasagne on hyvin pieni, joten se varastoitaneen pakastimeen ja se päätyy varmaankin kumpparin evääksi hyvinkin lähitulevaisuudessa.

 

Saas nähdä mitä tästäkin taas tulee...

Jotenkin raukka näytti vuoassaan niin kalpealta, että päälle piti heittää hiukan tomaattia ja juustoraastetta.

Uunissa muhii tämän päivän kaalipata, joten jämälasagne saa vielä odotella. Vaikka se pakastetaan, lienee tieteen nimissä välttämätöntä testata miltä se maistuu.

Sunnuntailta jäi parsa- ja kukkakaalia, joista pitänee keskiviikkona valmistaa jotain. Gratiiniin tai keittoon saisin hukattua myös sunnuntaina avatun kermapurkin, jonka jälkeen olisinkin avattujen pakkausten ja jämien kanssa nollapisteessä. No food gets thrown away!

Sunnuntain nopeat

Sunnuntaina teen usein suht nopeaa ruokaa, jotta pääsee nauttimaan viimeisestä vapaapäivästä.

Tänään se oli entistä helpompaa, sillä eilisestä kalkkunasalaatista oli jäljellä juuri sopiva annos kalkkunaa kahdelle ja lisukkeeksi kiehautettiin nopeasti täysjyväohraa ja kukka-sekä parsakaalia. Makua antamaan tehtiin nopea kermakastike, jota tuli kyllä vahingossa vähän liikaa. Maustoin kastikkeen miedosti intialaisittain; kuminaa, currya, kanelia ja suolaa. Kyytipojaksi riitti vielä eilen valmistettua salaattia.

Vapaa päivän ruokaisa couscous-salaatti

Vapaapäivänä huomaan lipsuvani ruokailuajoista, mutta toisaalta leppoisana vaparina ei ilmeisesti myöskään kuluta energiaa samalla tavalla, sillä mahanpohjaa juiliva nälkä iskee harvemmin vapaapäivänä. Aamiaisesta tulee puolivahingossa brunssi, jonka tähteitä tulee napsittua pitkin päivää ja yhtäkkiä onkin jo iltapäivä. Näinpä suuritöisemmät ruoat kannattaa mielestäni valmistaa juuri vapaapäivänä, mikäli ruoanlaitto on mieluisaa puuhaa.

Useimmiten vapaapäivän ruokiini ovat kuuluneet erilaiset pihviateriat, mutta näin syksyllä pitää nauttia kasvukauden antimista ja päätin valmistaa couscous-salaatin. Salaatista tuli hieman jääkaappijämä-tyyppinen, mutta mikäpäs sen mukavempaa kuin saada tähderuoka järkevään käyttöön.

Kahden hengen couscous salaattiin saatiin taloudessamme tällä kertaa kadotettua:
- puolikas jäävuorisalaattikerä
- puolet jääsalaatti pussista
- kolme tomaattia
- puolikas punainen paprika
- noin 100 grammaa halloumi-juustoa
- raakana 2 desilitraa couscousia, maustettiin kypsänä teriyaki-kastikkeella (noin ruokalusikallinen, hiukan reilu)
- 1 avokado
- noin 100 grammaa parmesanijuustoa
- reilu 200 grammaa kalkkunafilettä

Ainekset ovat siis yksinkertaiset, mutta valmistamisessa menee yllättävästi aikaa. Couscous valmistuu nopeasti, mutta se pitää jäähdyttää vesihauteessa ennen maustamista teriyakilla.

Kappas, murunen parmesania, taidankin syödä sen sämpylän päällä. Hmmm, minullahan oli jossain myös viinirypäleitä...

Couscousin jäähtyessä voi valmistella itse salaattia. Vaikka kyseessä on vain mekaaninen aineksien paloittelu, sitä saattaa löytää itsestään yllättävän ruokavisualistin - kumpaa enemmän näkyviin, avokadoa vai tomaattia?

Hmmm. Kasvaisikohan avokadon siemenestä jotain, jos sen istuttaisi? Ehkä voisin tässä välissä selvitellä asiaa Googlesta. Hetkinen, minne unohdin parmesani-leipäni?!

....niin, parmesanin höylääminen koristeiksi onkin vaikeaa, sillä ainakin itselläni vähintään joka toinen hento siivu hakeutuu suuhun. Käsittämätöntä.

Edelleen, minne kadotin paremasani-leipäni?!

Kun couscous on jäähtynyt, maustettu ja aseteltu lautaselle, voikin alkaa paistella kalkkunapihvejä ja halloumia. Kalkkuna ei mielestäni tässä yhteydessä suolaa kummempaa maustetta kaipaa ja senkin kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä salaatti saa jo suolaisaa makua juustoista ja teriyakista.

Huhhuh, kaikki tämä parmesani todellakin janottaa.

Kun salaatti on päivän pääateria, saavat mielestäni halloumi ja kalkkuna olla lämpimiä. Suuremmalle porukalle kokattaessa voi tästäkin joustaa ja niin kalkkunat kuin halloumit sekoittaa salaattiin valmiiksi.

Kyytipoikana salaatin kanssa maistuu valkosipulileipä - mikäli siis valkosipuli ylipäänsä maistuu. Parhaimmat valkosipulileivät syntyvät jälkiuunipaloista. Leivät paahdetaan ja kun ne ovat jäähtyneet, hieraistaan rapeaan pintaan valkosipulia suoraan kynnestä, maun mukaan tietenkin. Leipiä kannattaa kokkaillessa säilyttää hellalla tai muutoin lämpimässä paikassa, jotta voi sulaa niihin mukavasti. Kuitenkaan niitä ei paahtamisen jälkeen kannata erikseen lämmittää, sillä niistä tulee vähän turhan kovia.

Jälkiruoaksi valmistin mustikka-rahka-jogurtin, joka sopii myös painoaan tarkkaileville.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkkäriin tulee mustikoita (sulana), rahkaa,  maustamatonta jogurttia ja makeuttamiseen maun mukaan hunajaa tai sokeria ja niin halutessa vanilliinisokeria. Yksinkertaista ja hyvää.