Kermainen kuhakeitto

Tuntuu hassulta julkaista täällä kuhakeiton ohje kuvineen, sehän on jotenkin niin makaronilaatikko - tuttu ja turvallinen, helppo, kaikilla oma resepti. Vaikka Sisko Makkara ei aina jaksa ymmärtää ruoallaan nirsoilijoita, täytyy hänen tunnustaa itsekin olevansa yksi. Suurtalouskeittiöiden kuhakeitto on jättänyt minuun lähtemättömän jälkensä, mikä ilmenee lähinnä niin, etten meinaa pystyä koko soppaa syömään. Epäonnistunut vehnäjauhosuurrustus eli kinder-yllärit eli suoraan sanottuna klimpit, vettynyt kuha... Onkin kestänyt pitkään, että oikeasti teki mieli kokeilla kuhakeiton valmistamista. Liian monet pannufileet ja uunikuhat valmistettuani se hetki kuitenkin tuli.

Kermainen kuhakeitto 4-5:lle

- noin kymmenen keskikokoista perunaa
- pussi keittojuureksia ( 200g )
- noin 200 g parsakaalia (tuore tai pakaste)
- noin 400 g kuhaa
- 2 dl kermaa, 2 dl maitoa, loput liemestä vettä
- 0,5 dl Sysmän luomu kasvisliemijauhetta (mahtava tuote, tietoa löytyy täältä )
- sitruunapippuria, yrttisekoitusta, ripaus fenkolia, tilliä

Kiehauta paloitellut perunat, keittojuurekset ja parsa kerma-maito-kasvisliemessä melkein kypsiksi. Odotellessa paloittele kala ja suolaa se kevyesti, tällöin keitto ei tarvitse niin paljon suolaa ja perunat eivät vie kalasta makua. Lisää kalat ja loput mausteet, anna hautua kannen alla kunnes kala kypsää. Kannattaa olla tarkkana, ettei käy kuten täällä: kala pääsi vähän hajoamaan, mutta mitään kouluruokaloiden kalakeittoa tästä ei kuitenkaan tullut.

Tarjoile ruisleivän tai vaikkapa rohean vuokaleivän kera.

Parsa toi mukavaa potkua ja väriä keittoon, joka nyt hieman kerettiläisesti valmistettiin pakastejuureksista, vaikka kotimaista laatutavaraa olisi tuoreenakin tarjolla. Aina ei jaksa, varsinkaan flunssassa, mutta uskompa, että muunmuassa tämän keiton avulla tämäkin vietävä syysflunssa selätetään.

Rohea vuokaleipä vol 1

Vuokaleivän ensimmäinen versio valmistettiin eilen. Täytyy sanoa, että olisin odottanut leivältä hieman enemmän rustiikkia ja rousketta, mutta tällaisenaankin oikein maittava tuttavuus. Heti ensimmäisen maistiaspalasen jälkeen keksin noin kymmenen keinoa parantaa leivän makua ja koostumusta, mutta draivi kaatui paitsi alkavaan ja alati pahenevaan flunssaan, myös sellaiseen vähäpätöiseen seikkaan, että taloudestamme loppui hiiva. No, eipä meillä olisi ollut pakastepussejakaan, joten leipätalkoot siirtyvät jonnekin tulevaisuuteen.


Leipäohjeita selattuani totesin, että vuokaleipää voi hyvin lähteä jalostamaan perushiivaleipätaikinasta ja tällä kertaa kokeilin tällaista comboa. Tästä määrästä tulee siis kaksi vuokaleipää.

- n. 1 dl kermaa, 4 dl vettä
- pussi kuivahiivaa tai vastaava annos tuorekamaa
- pari ruokalusikallista sokeria, myös hunaja tai siirappi käy
- 1 tl suolaa
- n. 8 dl hiivaleipäjauhoja, 2 dl ruisjauhoja
- 100 g voita sulatettuna
- n. 1dl pellavansiemenrouhetta, n. 1 dl auringonkukansiemeniä
- voita, margariinia tai öljyä vuoan voiteluun

Tuttuun tapaan neste lämmitetään n. 40 asteiseksi, jona aikana kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Neste ja jauhot vaivataan sekaisin ja lopuksi lisätään voi ja siemenet. Anna kohota puolisen tuntia. Puhkaise taikinasta vaivaamalla ilmakuplat ja painele puolet taikinasta voidellun vuoan pohjalle. Pintaan voi tehdä halutessaan kuvioita tai ripotella siemeniä tai juustoraastetta.

Vaihtoehtoja on kaksi. Anna kohota vuoassa puolisen tuntia tai laita samantien uuniin, 175 ° ja puolisen tuntia - kohonneelle leivälle paistoaika luonnollisesti sama.

Eroja leivissä ei havaittu, sillä runsassiemeninen ja ruisjauhoilla ryyditetty taikina kohoaa aina vähän huonommin, ja varsinkaan nyt kohottaminen ei tuntunut leipiin vaikuttavan. Ehkä pidempi kohotus voisi jo vaikuttaa, mutta näin kotitaloudessa ilman lämpökaappia se tuskin on tarpeen. Vaikka vuoka olisi teflonia, suosittelen sen voitelua, varsinkin jos omistaa vain yhden vuoan, kuten Sisko Makkara. Voitelin sekä margariinilla (Oivariini) että öljyllä enkä havainnut näissä mitään eroa. 

Maku oli hieman makea ja sain tästä heti limppuvisioita. Jo puolet ja puolet jauhosuhteen muutos tekisi varmasti osansa ja seuraavalla kerralla sokeri korvataan siirapilla. Kuivattuja karpaloitakin voisi leipään tiputella, miksei myös puolukoita... Pitänee tervehtyä nopeasti, jotta pääsee taas leipomaan!

Tomaattinen linssikeitto

Keitot maistuvat syksyn pimeinä iltoina tuulen tuiverrellessa nurkissa ja kynttilän liekkien lepattaessa. Tämä keitto tosin oli vahinko. Keittelin punaisia linssejä ja jotenkin muistin niiden keittoajan puoleksi tunniksi - sehän on kymmenisen minuuttia. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua linssit olivat jo täysin soseutuneet eikä suunnittelemastani linssipaistoksesta olisi oikein tullut mitään. Onni onnettomuudessa silti, soseutuneet linssit sopivat hyvin No food gets thrown away- kampanjaan, sillä sain yhdistettyä keittoon myös intialaistyyppisen kastikkeen jämät ja luulen jopa, että se kruunasi keiton.

- kuivattuna 2dl punaisia linssejä
- intialaistyyppistä kastiketta pari-kolme dl,  ohje täällä
- kuusi porkkanaa
- kaksi punaista paprikaa
- purkki kookosmaitoa
- yrttisuolaa, pippureita oman maun mukaan, tuoretta timjamia, soodaa
- tarjoiluun raejuustoa ja paahdettua jälkiuunileipää

Periaatteessa intialaistyyppistä kastiketta ei tarvitse erikseen valmistaa, jos sitä ei ole, ainekset voi sekoittaa myös keittoon. Sipulia ei kuitenkaan kannata soseuttaa, sillä siitä saattaa tulla kitkerä maku.

Keitä huuhdellut linssit soodavedessä, yksi desi linssejä kahteen desiin vettä. Soodaa n. teelusikallinen (ehkäisee linssien aiheuttamia ilmavaivoja ja vatsanväänteitä - toimii!). Anna linssien soseutua. Keitä myös porkkanat ja paprikat hyvin pehmeiksi miedosti suolatussa vedessä, kaada suurin osa keitinliemestä pois ja soseuta. Sekoita joukkoon soseutuneet linssit, intialaistyyppinen kastike tai sen ainekset ja kookosmaito. Kiehauta. Lisää mausteet.

En yleensä pidä raejuustosta keitoissa, mutta tähän soppaan se sopi, joten suosittelen. Leivän voi tarjota myös krutonkeina.

Intialaistyyppinen kastike

Mausteet ja syksy sopivat yhteen ja yksi viikko tulikin varioitua kotitekoista intialaista kastiketta eri lisukkeiden kanssa. Muistui jälleen mieleen, miksi monet asiat keittiössä kannattaa tehdä ennemmin alusta loppuun itse kuin ostaa kaupasta puolivalmista. Kaupan intia-sekoitusten ongelma on se sama, kuin monissa helppoa ja kätevää-tuotteissa: loppujen lopuksi kaikki maistuu samalle. Tästä peruskastikkeesta saa kuitenkin jokainen varioitua mieleisensä.

- purkillinen paseerattua tomaattia (500g)
- 400 g maustamatonta jogurttia
- pari valkosipulin kynttä, pari tavallista sipulia
- jalopenoja tai "turkinpippureita" maun mukaan
- hunajaa, cayannepippuria, soijaa, kanelia, kardemummaa, inkivääriä, currya, kuminaa (kokonainen), juustokuminaa (jauhettu), inkivääriä

Kuullota kevyesti sipuli ja pieneksi silputut jalopenot runsaassa öljyssä. Lisää paseerattu tomaatti. Anna kiehahtaa ja pienennä lämpöä sen jälkeen huomattavasti. Lisää jogurtti ja mausta. Anna hautua noin parikymmentä minuuttia.

Parhaimmillaan kastike on, jos lisuke valmistetaan samassa. Se onnistuu mielestäni parhaiten, jos halutaan syödä lihaa. Nautaa ja possua käytettäessä ruskistetaan ja maustetaan liha ensin ja lisätään sitten sipulit ja niin edelleen ja annetaan hautua kannen alla tunti. Broileria ja kalkkunaa käytettäessä kuten edellä, mutta hautumisaika 20 minuuttia. Soijapalojen kanssa havaittiin, että ne on viisainta paistaa erikseen, sillä kastikkeessa niistä tulee kovin vetisiä, koska optimaalisen maun takaamiseksi kastikkeen pitää hautua se 20 minuuttia.Linssien, papujen ja kasvisten ollessa kyseessä nekin kannattanee lisätä vasta hautumisen jälkeen.

Kastiketta pystyy varioimaan helposti maustesuhteita muuttamalla tai uusia mausteita lisäämällä. Jo tuoreen inkiväärin käyttäminen muuttaa kastikkeen makua, tujaus sitruunaa/limeä samoin. Jogurtin rasvaisuus tuo täyteläisyyttä, rasvaton jogurtti raikkautta. Seuraavaksi aion tujauttaa kastikkeeseen kookosmaitoa.

Intialaisen ruoan kanssa voi tarjota ohraa tai hirssiä. Riisiä ruokakuntamme välttää, koska sen viljelyyn tarvitaan aivan älytön määrä vettä verrattuna kotimaiseen ohraan. Kun ohraa on käyttänyt risottotyyppisissä ruoissa tai wokeissa, huomaa myös, että se on huomattavasti maukkaampaa ja suutuntumaltaan miellyttävämpää.

Nuudelikeitto

Tästä erästä ruokakunnassamme syötiin kahtena päivänä, kumpanakin kaksi kertaa, joten periaatteessa määrät voi vaikka puolittaakin, jos tietää, ettei tule samaa soppaa syötyä useampana päivänä.

- täysjyvänuudeleita 3 kiekkoa
- kolme porkkanaa
- kaksi paprikaa
- purkillinen paseerattua tomaattia
- tuoretta timjamia (kuivattukin käy, mutta ei näytä niin kivalta)
- kidney-papuja ja ruskeita papuja (liotettu + keitetty aina purkkikamaa maistuvampaa, mutta molemmat käyvät, itse käytin kuivattavia, kuivana 1,5 dl kumpaakin)
- vihreitä papuja 
- valko- ja tavallista sipulia maun mukaan
- soijaa, luomukasviliemijauhetta, sokeria/hunajaa, pippuria
- smetanaa tarjoiluun

Jos käytät kuivattuja papuja, MUISTA EHDOTTOMASTI liottaa papuja runsaassa nesteessä vähintään kahdeksisen tuntia ja vielä tämän jälkeen keittää noin 1,5 tuntia, jotta et kärsi ruokamyrkytysoireista!

Keitä paloitellut porkkanat ja paprikat melkein kypsiksi niukassa vedessä, lisää paseerattu tomaatti, nuudelit (riko kiekot - sekoaa mukaan paremmin) sekä sipulit. Parin minuutin päästä lisää kaikki pavut ja mausta. Sokerin/hunajan kanssa tarkkana, mutta makeuttaminen on välttämätöntä, jotta tomaatista saadaan happamuus pois. Anna olla vielä viitisen minuuttia levyllä. Nestettä pitänee lisäillä, sillä nuudelit imevät sitä koko ajan - myös jääkaapissa. Keitosta tuleekin äkkiä pata.

Tarjoile smetanan kera.

Koska ruokakuntamme on äärettömän vitsikäs, ristimme keiton raaka-aineiden mukaan meksikolaiseksi ugrilais-thaimaalaiseksi papusopaksi.

En ole valmistanut pavuista pitkään aikaan mitään, koska jäin jumiin raaka-aineen kanssa ja siitä tuli usein valmistettua pihvejä tai pullia, pataa taikka mureketta. Tämä keitto sai taas muistamaan papujen parhaat puolet ja ylipäänsä keitto sopii viilenevään syysiltaan kuin nakki lihapiirakkaan. Mikään extempore-soppa tämä ei kuitenkaan ole, mikäli mielii käyttää kuivattuja papuja. Papuja voi kuitenkin pakastaa keitettynä, joten ehkäpä minäkin alan säilöä papuja pakkasessa.

Comeback

Sisko Makkara ruokakuntineen ei ole suinkaan lopettanut syömistä tai kokkaamista, vaikka uusien kirjoitusten puuttuminen sitä indikoikin. Päinvastoin, Sisko Makkaran keittiössä on nautittu maukkaista uusista resepteistä, joiden tuloksista ei ole olemassa kuvatodisteita, sillä tekniikka petti ja kamera oli telakalla. Nyt kamera on taas kunnossa.

No food gets thrown away-kampanja on toiminut odotettua paremmin ja vain fyysisesti pilalle menneitä tuotteita on jouduttu kompostoimaan. Aina ei sitäkään - Valion luomumaitoerässä taisi olla jonkinlainen fiba, sillä viime viikolla kaksi purkillista oli aika vinkeitä. Päiväystä molemmissa oli runsaasti jäljellä, mutta kevytmaidon rasva oli erottunut rasvapalluroiksi. Ne tuntuivat hieman oudoilta suussa, mutta maito ei haissut tai maistunut sen oudommalle kuin ennenkään. Koska luomukevytmaidossa rasva käyttäytyy muutoinkin eri tavalla kuin muissa maidoissa, ei rasvapalluroiden annettu häiritä ja maidot juotiin lähes kokonaan pois. Aina siihen aamuun asti, kun maitopurkista pullahti ulos noin puolikkaan nyrkin kokoinen rasvapallura. Sanomattakin lienee selvää, että olet ilma, jota hengitän oli ruokakuntamme suosikkikappale pari päivää.

Vaikka ruokaohjeet ilman kuvia ovat aina vähän tylsiä, postailen tänne nyt muutaman reseptin, jonka tulokset saatte kuvitella itse.

Punakaalipata

Launtaiset couscousit ja sunnuntaiset ohrat katosivat tänään punakaalipadan uumeniin. En ole koskaan ollut kaaliruokien fani, mutta edullinen kotimainen kaali vei voiton ennakkoluuloista: pitäisi vain keksiä kaaliruoka, josta pidän! Lähestyin haastetta alkuunsa padan muodossa.

Sisko Makkaran punakaalipataan tarvitaan:
- noin 800 grammaa punakaalia
- noin 400 grammaa possun palapaistia
- kaksi isoa sipulia
- noin pari annosta keitettyä couscousia, ohraa, riisiä, tattaria - mitä tahansa sattuu saatavilla näppärästi olemaan ja mikä sattuu makuun sopimaan
- hunajaa
- mausteet: soija, mauste- ja cayannepippuri, hunaja, paistamiseen ehdottomasti voi.


Aluksi kuullotellaan punakaalit pehmeäksi kannen alla, jonka jälkeen kaalit heitetään lämmitettyyn vuokaan. Sitten aletaan kuullotella lihaa ja sipulia hieman isommalla lämmöllä, jotta lihaan saadaan maukas paistopinta. Maustetaan liha soijalla ja pippureilla tässä. Lihat ja jämäcouscousit ja -ohrat, tai mitä olivatkaan, heitetään kaalien kanssa vuokaan ja sekoitellaan. Paistoastiaan viskataan tässä kohdin muutama desi vettä ja näin saadaan maukas kasvis-lihaliemi padalle. Lisäsi tässä vaiheessa pataan hieman hunajaa makua pehmentämään. Annetaan muhia uunissa noin 150 asteessa välillä sekoitellen suunnilleen tunti. Viimeiseksi vartiksi lorautin mukaan vielä hiukan kermaa makua pehmentämään.

No food gets thrown away!

Päätin tällä viikolla aloittaa "No food gets thrown away"-hankkeen, koska hyvää ruokaa heitetään maailmassa aivan liikaa menemään. Olen toki aiemminkin yrittänyt olla mahdollisimman taloudellinen ja ekologinen, mutta silti aina silloin tällöin tulee nokare sitä ja kimpale tätä heitettyä roskiin, koska ne ovat majailleet jääkaapissa liian pitkään. Tämä viikko on askel uuteen ja taloutemme ei enää heitä ruokaa menemään.

Jääkaapissa väijyivät minua perjantainen pasta ja soijamurukastikkeen loppu sekä eilinen intialainen kermakastike. Hetken pähkäiltyäni päätin, että tästähän tulee sovellettu lasagne - aineksethan ovat suunnilleen samat, vaikka hiukan eri muodossa. Jämälasagne on hyvin pieni, joten se varastoitaneen pakastimeen ja se päätyy varmaankin kumpparin evääksi hyvinkin lähitulevaisuudessa.

 

Saas nähdä mitä tästäkin taas tulee...

Jotenkin raukka näytti vuoassaan niin kalpealta, että päälle piti heittää hiukan tomaattia ja juustoraastetta.

Uunissa muhii tämän päivän kaalipata, joten jämälasagne saa vielä odotella. Vaikka se pakastetaan, lienee tieteen nimissä välttämätöntä testata miltä se maistuu.

Sunnuntailta jäi parsa- ja kukkakaalia, joista pitänee keskiviikkona valmistaa jotain. Gratiiniin tai keittoon saisin hukattua myös sunnuntaina avatun kermapurkin, jonka jälkeen olisinkin avattujen pakkausten ja jämien kanssa nollapisteessä. No food gets thrown away!

Sunnuntain nopeat

Sunnuntaina teen usein suht nopeaa ruokaa, jotta pääsee nauttimaan viimeisestä vapaapäivästä.

Tänään se oli entistä helpompaa, sillä eilisestä kalkkunasalaatista oli jäljellä juuri sopiva annos kalkkunaa kahdelle ja lisukkeeksi kiehautettiin nopeasti täysjyväohraa ja kukka-sekä parsakaalia. Makua antamaan tehtiin nopea kermakastike, jota tuli kyllä vahingossa vähän liikaa. Maustoin kastikkeen miedosti intialaisittain; kuminaa, currya, kanelia ja suolaa. Kyytipojaksi riitti vielä eilen valmistettua salaattia.

Vapaa päivän ruokaisa couscous-salaatti

Vapaapäivänä huomaan lipsuvani ruokailuajoista, mutta toisaalta leppoisana vaparina ei ilmeisesti myöskään kuluta energiaa samalla tavalla, sillä mahanpohjaa juiliva nälkä iskee harvemmin vapaapäivänä. Aamiaisesta tulee puolivahingossa brunssi, jonka tähteitä tulee napsittua pitkin päivää ja yhtäkkiä onkin jo iltapäivä. Näinpä suuritöisemmät ruoat kannattaa mielestäni valmistaa juuri vapaapäivänä, mikäli ruoanlaitto on mieluisaa puuhaa.

Useimmiten vapaapäivän ruokiini ovat kuuluneet erilaiset pihviateriat, mutta näin syksyllä pitää nauttia kasvukauden antimista ja päätin valmistaa couscous-salaatin. Salaatista tuli hieman jääkaappijämä-tyyppinen, mutta mikäpäs sen mukavempaa kuin saada tähderuoka järkevään käyttöön.

Kahden hengen couscous salaattiin saatiin taloudessamme tällä kertaa kadotettua:
- puolikas jäävuorisalaattikerä
- puolet jääsalaatti pussista
- kolme tomaattia
- puolikas punainen paprika
- noin 100 grammaa halloumi-juustoa
- raakana 2 desilitraa couscousia, maustettiin kypsänä teriyaki-kastikkeella (noin ruokalusikallinen, hiukan reilu)
- 1 avokado
- noin 100 grammaa parmesanijuustoa
- reilu 200 grammaa kalkkunafilettä

Ainekset ovat siis yksinkertaiset, mutta valmistamisessa menee yllättävästi aikaa. Couscous valmistuu nopeasti, mutta se pitää jäähdyttää vesihauteessa ennen maustamista teriyakilla.

Kappas, murunen parmesania, taidankin syödä sen sämpylän päällä. Hmmm, minullahan oli jossain myös viinirypäleitä...

Couscousin jäähtyessä voi valmistella itse salaattia. Vaikka kyseessä on vain mekaaninen aineksien paloittelu, sitä saattaa löytää itsestään yllättävän ruokavisualistin - kumpaa enemmän näkyviin, avokadoa vai tomaattia?

Hmmm. Kasvaisikohan avokadon siemenestä jotain, jos sen istuttaisi? Ehkä voisin tässä välissä selvitellä asiaa Googlesta. Hetkinen, minne unohdin parmesani-leipäni?!

....niin, parmesanin höylääminen koristeiksi onkin vaikeaa, sillä ainakin itselläni vähintään joka toinen hento siivu hakeutuu suuhun. Käsittämätöntä.

Edelleen, minne kadotin paremasani-leipäni?!

Kun couscous on jäähtynyt, maustettu ja aseteltu lautaselle, voikin alkaa paistella kalkkunapihvejä ja halloumia. Kalkkuna ei mielestäni tässä yhteydessä suolaa kummempaa maustetta kaipaa ja senkin kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä salaatti saa jo suolaisaa makua juustoista ja teriyakista.

Huhhuh, kaikki tämä parmesani todellakin janottaa.

Kun salaatti on päivän pääateria, saavat mielestäni halloumi ja kalkkuna olla lämpimiä. Suuremmalle porukalle kokattaessa voi tästäkin joustaa ja niin kalkkunat kuin halloumit sekoittaa salaattiin valmiiksi.

Kyytipoikana salaatin kanssa maistuu valkosipulileipä - mikäli siis valkosipuli ylipäänsä maistuu. Parhaimmat valkosipulileivät syntyvät jälkiuunipaloista. Leivät paahdetaan ja kun ne ovat jäähtyneet, hieraistaan rapeaan pintaan valkosipulia suoraan kynnestä, maun mukaan tietenkin. Leipiä kannattaa kokkaillessa säilyttää hellalla tai muutoin lämpimässä paikassa, jotta voi sulaa niihin mukavasti. Kuitenkaan niitä ei paahtamisen jälkeen kannata erikseen lämmittää, sillä niistä tulee vähän turhan kovia.

Jälkiruoaksi valmistin mustikka-rahka-jogurtin, joka sopii myös painoaan tarkkaileville.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan jälkkäriin tulee mustikoita (sulana), rahkaa,  maustamatonta jogurttia ja makeuttamiseen maun mukaan hunajaa tai sokeria ja niin halutessa vanilliinisokeria. Yksinkertaista ja hyvää.